Juhannusrojekti

Loimulohi on ihan älyhyvää, mutta juupelin kallista. Eli kannattaa tehdä itse.

Aloita kalan kypsennys tekemällä loimulauta.
Lähetä Ukko kauppaan ostamaan osia. Huomaa että osat ovat väärät, pyydä Veljeltä oikeat.
Sahaa sormeen ja laudasta oikean mittaisia pätkiä. Sahaa hieman lisää kun pätkät jäävät liian pitkiksi.
Kiinnitä laudat toisiinsa rimoilla, halkaise rima ruuvatessa. Poraa rimoihin reiät ja jatka ruuvaamista.
Pyydä Veljeltä apua reunojen tasaamisessa käsisirkkelillä jos otit kerralla opiksesi käsisahasta.
Hio tarvittaessa röpöiset reunat. Vältä sähkökäyttöisen hiomakoneen käyttöä yhdentoista jälkeen illalla.
Kiinnitä pultit, metallinen levyjuttu ja ritilä.
Osta ihan sikakallista lohta ja huomaa että mökillä ei ole tulisijaa. Tee tuli kallionkoloon ja loimuta.

Oli muuten hyvää.

Lankut valmiina, rimat prosessissa

Sois sitten siinä! Öljykin tuli pintaan.

Viritys.
Ensi kerralla kala vaan rohkeasti lähemmäksi tulta!

Tytöt ulkoilee

Päästettiin tytöt eilen irti, hus sinne hankkimaan oma ravintonne! Oven avautuessa kanaset puskivat innokkaasti ulos. Mietittiin jo hetki että kuis nää sitten kiinni saa jos häviävät kuin isännät pubissa. Kanaset tiesi kuitenkin paremmin ja parkkeerasivat vieressä olevaan ruohosipulipenkkiin. Eikä siitä sitten juuri neljää neliötä suuremmalla reviirillä liikkuneet.

Hyvin on saatu muorit ehdollistettua siihen että jalat tarkoittavat ruokaa. Kolme seurasi villisti juoksuun kiihdyttäen jos minä tai Käly lompsittiin kauemmaksi. (Juoksevat muuten kuin raptorit, ne muinaiset.) Vain yksi tajusi jättää edestakaisin laumassa sinkoilun meille muille ja keskittyi herkeämättömästi syömiseen. Tämä individualisti pyllisti kukkapenkissä untuvavaippapylly pystyssä koko puoli tuntia kestäneen ulkoiluhetken.

Ulkoilutuokion päätteeksi kanat nostettiin takaisin munahotelliin, noin vain, ilman kisailuja tai turhia kotkotuksia. Jos käyttäytymisen taso on tämä, voidaan hotellin ulkopuolelle suuntautuvia matkoja järjestää toistekin.

Ovat viisaiden mukaan pihassa pysyvää sorttia, kanat. Tietävät missä koti on ja siellä pysyvät.




Ovat kuin ellun kanat

Peep-show

Nyt ne tulee hakemaan mun kameran pois..



Lähiöläheisyyttä

Hahhahaaa, trimmasin koiran eilen keittiösaksilla! Ei tullut siisti mutta ei se haittaa, se on sekarotuinen.

 

                         Tupsu,                                                          hups,                                              älä sure, kasvaa se takaisin

Samalla hetkellä kun laskin sakset käsistäni ja olin aikeissa haravoida karvateurastuksen jäljet nurmikolta, törmäsi tuvan nurkan takaa kaksi koirapuistotuttua (siis niitä ihmisiä joille kerrot kaiken elämästäsi puistossa mutta joita et tunnistaisi tai osaisi moikata missään muussa yhteydessä) siihen pihalle koiriensa kanssa. Olivat kuulleet jostain, eivät osanneet tarkentaa, että tähän tontille on tullut kanoja ja että saisko tulla katsomaan. No tokkiinsa, kiva kun piipahditte!

Kanat, nuo lähiön lähentäjät <3

Kosiomatkalainen

Meillä kävi eilen kosija kylässä. Oikein komia. Tytötkin tykkäsi, vaikka leikkivät välinpitämätöntä. Pelkäänpä silti että rakkauden välissä on kulttuurierojen syvä kuilu.

Kukkuu?

Mahdottoman rakkauden riipimä fasu.

Fasaanikukko patsasteli pihan lähettyvillä koko illan. Uskaltautui lähelle vaikka pihalla ajettiin nurmikkoa, nypittiin kasvimaata ja sohittiin kameralla. Kiitos ukko kuvista! Ja käly bongauksesta!

Nyt naatitaan.

Vapaa viikonloppu, aurinko paistaa ja vuokramökki (ei riskiä rojekteista) odottaa! Ukko ja koira autoon, ajo Porkkalanniemeen josta Busterilla aaltojen läpi (oli vähän möykkyinen keli) avomeren laidalle saareen. Ah, muutan saaristoon heti sen jälkeen kun olen muuttanut maalle! Sisäinen Myrskyluodon Maija halusi hakata halkoja, kalastaa, maata rantakalliolla auringossa ja vilkuttaa ohikulkeville purjeveneille. Saaristossa kuuluu myös juoda viskiä ja peseytyä suolavedellä. Punakka naama, mähmäinen tukka ja känsät käsissä. Nyt mahdollista saavuttaa jopa yhdessä yössä!

Tultiin sunnuntaina sateen alta ajoissa pois koska sisäinen kaupunkilainen ei tykkää kastua. Kotona tuli suuri harmistus koska kymmenen minuuttia kestänyt sähkökatkos viivästytti lounaan laittoa. Saaressa ei ollut sähköä ollenkaan. Siellä ei harmittanut pätkääkään.

Saaristossako eläminen rankkaa? En usko.

Myöhäisestä lounaasta pääsivät myös kanat osingolle. Kesäkurpitsaraaste näyttäisi olevan Muna-hotelli keittiön bravuuri. Muut, kaikki toukkaa suuremmat vihannekset ne vispaa nopealla koipiliikkeellä suoraan maahan. Osa rehuista kelpaa ravinnoksi sitten myöhemminkin, paneroituna hiekalla ja muulla töhkällä.

Luin että jotkut syöttävät kanoilleen kokonaisia kaalikeriä..



Esillepanoon kannattaa panostaa...

...koska kanoista on silloin paljon hauskempaa kipata se kaikki multaan.

  

Mitä saisi olla?

Osaan lukea aika hyvin koiraa. Hevosiakin tajuan ja joskus ihmisiä. Mutta linnut on kyllä mysteeri. Mitä tarkoittaa hillitön ravaaminen ja kaakattaminen jaloissa kun häkkiin menee sisään? Toiset kiipeää mahdollisimman ylös ja tuijottaa pään korkeudelta suoraan silmiin ja kurnuttaa.

Haluaako ne rapsutuksia? Kana jähmettyy siivet vähän kohotettuina ja kaukaisuuteen tuijottaen kun ottaa kyljistä kiinni. Tulkitsen sen kauhuksi eli rapsutukset ei vissiin kuulu tapoihin.

Kerjääkö ne ruokaa? Ehkä, mutta sitä on kyllä koko ajan tarjolla. Ehkä ne kerjää parempaa ruokaa eli matoja ja etanoita. Just saitte ämpärillisen!

Onko niillä tylsää? Tuossa on keinu, tuossa kylpy, tuossa on ruokaa ja seitsemää sorttia orsipaikkoja! No, katsotaan jos pistetään trampoliini tilaukseen.

Haluaako ne syödä mun silmämunat ja sormet? Hetkinen, kyllä! Koitapa kumartua laskemaan ruoka-automaattia. Siinä se Raili-kana on sentin päässä silmästä ja Impi takuttaa nokalla varpaita. Rakkautta se vain on, haluavat olla lähellä.

Kana, tuo herkkä ja pelokas lintueläin.

Rouva, valitsemanne sohva on jalkani.

Huonepalvelu haloo, ottaisin raikasta lähdevettä hiekalla!

Kanojen hoitaminen on helppoa. Niillä tarvitsee vain olla aina saatavilla raikasta, puhdasta vettä, sopivaa ruokaa ja muutama muu asia, mutta vesi on tärkein. Veden tulee olla sellaista mitä itsekin suostuisit juomaan. Sanovat.

Mutta siis mitäs hemmettiä. Nämä ottaa ensin suun täyteen multaa, sitten vettä ja kurlaus. Tilanne on sama kuin jos tunkisit itse suun täyteen pullaa ja joisit päälle maitoa. Tuloksena on pullanmuruja maitolasissa. Näin nyt vain on. Vesiautomaatti näyttää koko ajan siltä kuin sitä olisi käytetty mutapohjajärvessä ankkurina.

Kymmenen minuuttia sitten olisin voinut hörpätä vähän itsekin.

Ensin kanat, sitten munat

Kaksi viikkoa sitten alkoi rakentaminen. Ensin purettiin kuormalaatikoita, sitten koottiin ne muistuttamaan koppia. Kaivettiin kuoppaa, pystytettiin aitatolppia. Mietittiin mille korkeudelle pistetään orsi, minne laitetaan luukut. Kolmantena rakennuspäivänä pakkasin pahvilaatikot autoon ja ajoin hakemaan rehua, kalkkia, heinää, ruokinta-automaatteja ja laatikollisen sinkilöitä. Aita ei ollut ihan vielä valmis. Kotimatkalla koppasin Tuusulasta mukaan myös neljä kananeitiä. Lentoavuttomat tiput tekisi tämän etelään muuton auton takapenkillä. Sulissa ei humissut tuuli vaan farmarin ilmastointilaite.

Tarkoitus oli että näihin ei kiintyisi. Kesäkanoihin ei kannata että syksyllä on helpompaa. Mutta mitäs kun nuo nokkivat, kuopivat, munivat ja kotkottavat otukset ovatkin aika veikeitä?

Automatkan kauhut vei kanoilta heltoista värit mutta nurmi ja siinä vilisevät ötökät taisi leikata järkytyksen lyhyeen. Kuopsuttamista ei häirinnyt koira, ei pikkulapset, naapurit tai häkin ympärillä innostustaan pörhistelevät, ylpeät uudet siipikarjankasvattajat. Sellaisiksi muutuimme Loviisan maaseututoimelle tehdyn ilmoituksen myötä, käly, minä ja meidän miehet. Lomakkeessa isommat kanalat olisi voinut ilmoittaa neliöinä jos broilereita on niin monta ettei laskea jaksa. Lähiöalueelta Itä-Helsingistä päivää, meillä on näitä neljä, lemmikiksi ja munimaan. Missä ruudussa niiden nimet kerrotaan?

Käytännönasioita piti ratkaista paljon. Ei kukkoa, naapurit ovat vieressä. Ja kanalan oveen munalukko, tuossa lähellä on tie ja bussipysäkki. Pitäisikö kanoille rakentaa keinu ja kiipeilytelineitä? Hiekkalaatikko, tykkäisiköhän ne pallosta? Saadaan virikemunia. Kerätäänkö voikukkaa, tykkääkö ne rapsutuksesta? Voiko munan makua jalostaa syöttämällä yrttejä? Lasketaanko välillä pihalle vapaaksi, pysyvätkö lähellä? Kuinka syvälle citykettu kaivaa? Häkissä pitää olla katto, huuhkajia pyörii keskustassakin.

Työpaikalla kerroin että munia tulee ilman kukkoakin, mistä kanat pissivät, että ovat avokadolle allergisia ja anteeksi mutta väsyttää kun häkin rakentamiseen on mennyt viikon yöunet. Jatkossa raportoin myös tänne miten menee. Jos vaikka opit ja mokat jäisivät muistiin ja ensi vuonna menisi vielä paremmin.

"Huoneenne ei ole vielä valmis, mutta arvon leidit voi odottaa tässä aulassa. Saisiko olla jotain juotavaa odotellessa?"