Kiusanhenki

Murheita munahotellissa. Raili on kyykyttänyt kämppiksiään. Nokkimisjärjestyksen perusteella Vieno ja Impi ovat saaneet tiukemmat niskasiilit, pulska-Hertta pitää puoliaan paremmin.

On sitä ollut olemassa jossakin määrin koko ajan, mutta tilanne paheni kun kaksi viikkoa kestäneet sateet vähensivät ulkoiluja häkin ulkopuolelle. Tai sitten häkin siivoamisaikataulut muuttui ja Raililla meni hermo. Tai ehkä ukkoset stressasivat sitä. Mistä näistä tietää, kanojen sielunelämästä.

Harkitsin jo kirveen teroitusta. Ettei meillä olisi ennen pitkää kaksi kaljua kanaa. Näyttäisi nyt kuitenkin siltä että tilanne on rauhoittunut. Toivottavasti. Häiriökäyttäytymiseen kun ei oikein ole lääkettä.

Jostain luin että ruskeilla Hy-Line kanoilla on useammin käytöshäiriöitä kuin valkoisilla saman rodun edustajilla tai maatiaisroduilla. Huonot tavat opitaan taas jo ihan junioreina jos esimerkiksi ruuasta tai elintilasta muuten on joutunut riitelemään. Nokkimisjärjestyksen hakeminen on ihan normaalia, pitkittynyt kiusaaminen ei ole.. Jäämme seuraamaan tilannetta…. saakeli.

Muuten valtakunnassa kaikki hyvin. Sateet loppuivat, ulkoilua on lisätty, sekä ihmisten että kanojen.

Uppis

Jotenkin näitä munia on nyt kertynyt... Vaikka on syöty pannukakkua, munakasta, paistettuja munia, keitettyjä munia, majoneesia, piirakoita, lettuja ja mitäkaikkea. Mutta mitä sitten tekisi?

Muistin että Äidin keittokirjahyllyssä on teos joka saattaisi auttaa munaresepteissä kun oma luovuus loppuu kesken. Nimittäin Muna-kirja! Jo hetken harkitsin reseptiä tryffelimunista, mutta yksi ikiaikainen klassikko oli tänään kuitenkin ajankohtaisempi. Lotto kun arvotaan vasta huomenna.

 

Meidän perheessä on yksi valokuvaaja ja se en ole minä.
Teidän täytyy nyt vain kuvitella että annos oli kaunis.

Uppomunat.

Muna-kirjan Michel Roux sanoo että uppikset sopivat niin aamiaiselle, lounaalle kuin illallisellekin. Se on hienosti sanottu. Muistuu mieleen myös toinen hieno lainaus, joka on peräisin tuliaismunista kiittävältä ystävältämme: "sokea apinakin osaisi tehdä näistä uppomunia". Allekirjoitan tämänkin. Tuoreista munista se nyt vaan on helppoa!

Sain tänään kutsun Kälylle syömään pinaatti-katkarapupastaa ja uppikset pääsivät osallistumaan. Oli hyvintä hyvää, kiitokset kokille!

Uppomunia voi kuitenkin laittaa melkein mihin vaan. Yksi lemppareistani on uppikset aamupalalla paahdetun leivän kanssa. Muutama salaatinlehti, sipaus dijon-sinappia tai jos käy onni, hollandaisekastiketta. Se, jos jokin, on sunnuntaieleganssia helpoimmillaan.

Uppomunat Michel Rouxin tapaan

 

Täytä iso kattila noin puolilleen vettä tai niin että vettä on noin 10 cm kerros. Lisää 3 rkl valkoviinietikkaa ja kiehauta. Älä laita veteen suolaa (estää valkuaisen kiinteytymisen).

Riko muna pieneen kulhoon ja valuta se varovasti veteen, kohtaan jossa vesi kuplii (huomautan kyllä tähän väliin että ei saa kuplia kuin kevyesti). Kattila vetää korkeintaan 4 munaa kerralla, mutta jokainen on laitettava veteen erikseen. Anna kypsyä noin 1,5 minuuttia.

Nosta ensimmäinen muna reikäkauhalla vedestä ja tarkista onko muna kypsä painamalla kevyesti munan ulkoreunaa. Jos muna on sopivan kiinteä, nosta se vedestä ja siisti röpöiset reunat veitsellä. Tarjoile heti.

Herkkuja

Pihallemme ilmestyi pari viikkoa sitten kasa hiekkaa. Naapurilla oli kuulemma liikaa. Sitten kasaan ilmestyi traktori ja kärry mutta jo ihan kohta alkoi rojekti. Koska jokaisella itseään kunnioittavalla lähiöpihalla tulee olla hiekkalaatikko.

Tästä ei kyllä kunnia lankea minulle koska en siirtänyt hiekan jyvääkään. Mutta tuli siitä hiekkalaatikoksi silti ihan hieno. (Veljeä ei voi kehua suoraan ettei ylpisty.)

En ehkä itse ole enää, tai vielä, varsinaisessa hiekkalaatikkoiässä ja osannut iloita uudesta mööpelistä kuten veljen lapset, mutta kanat, ne saivat joulun!

Nurmesta kuorittu  maa kuhisi kastematoja. Ehtymätön lierotarjonta! Tai niin ne luulivat. Nyt on herkkulaatikko sinetöity hiekalla.

Että tämmöstä täällä. Elokuun kuumat uutiset tarjosi teille sityfarmari joka on kohta kolmatta viikkoa kipeänä.