Ruohonleikkurista loppui bensa jo ainakin kaksi viikkoa takaperin. Minä taas olin puolitoista viikkoa autotta ja inspistä vaille yksin kotona, enkä saanut haettua löpöä tankkiin. Ihan sai rauhassa köllötella ylipitkällä nurmikolla ja saalistaa varpaanväleihin kukkivia apiloita. Ei ollut kukaan kuittailemassa puoliksi kulottuneesta, puoliksi kesannolla olevasta pihasta. Oikein oli mukavaa.
Ilo oli myös kanojen puolella koska laidunnettavaa riitti. Iltojen huvi oli seurata pihalla pörrääviä kanoja jotka tasapäistivät voikukat ja heinät. Kanat napsivat vihreiden päitä sieltä täältä, täysin epäjohdonmukaisesti, nautiskellen.
Mutta mitä käy kun minä alan nyhtämään apilaa ja voikukkaa? Siinä ne ovat, koko lauma norkoilemassa ja närppimässä suoraan kädestä sitä samaa vihreää mitä on piha täynnä. Syövät kunnes koura on tyhjä ja jäävät odottamaan lisää. Jos onnistun keräämään tupon ja heitän sen häkkiin, juoksevat nämä älynjättiläiset raptorityylillään perässä.
Idiootit <3
Ukko palasi kalareissultaan ja tekosyyt loppuivat. Nurmikko on taas vanhassa, konservatiivisessa muodossaan.
Yläkerran kuittailijat, Veli ja Käly kotiutuvat tänään yhden yön ajaksi. Illalla munabile?
ReplyDeleteLomittajat tulee!! Me lähdetäänki sitten kaupunkiin!
ReplyDeleteNo ei vaan, oli ihan muutenkin suunniteltu juttu :D
Ainiin, tilasin sateita että se kulottunutkin puoli saadaan kuntoon ennen kuin palaatte, pitäisi olla tiptop!
ReplyDelete